Lukutuoli

Lukutuoli-palstalla arvioidaan niin uutuus- kuin klassikkokirjoja. Arvioitavien kirjojen pääpaino on kristillisten kustantajien kirjoissa. Lukutuolikokemuksia julkaistaan kerran kuukaudessa. Jokaisen kuukauden alkupuolella lisäämme palstalle uuden arvion. Kirjat löydät Ellin kirjasta, kristillisestä kirjakaupasta, os. Kauppakatu 25, Jyväskylä.

Joulukuu 2018

Kirja: Liisa Lilja: Äiti, kuulin ukkosen äänen! - Arkea Afganistanissa. Perussanoma Oy 2017.

Liisa Lilja toimi kansainvälisen avustusjärjestön palveluksessa Afganistanissa puolisonsa kanssa 2010-luvun taitteessa ja näistä vuosista hän on kirjoittanut kirjan Äiti, kuulin ukkosen äänen. On aika epätavallista ja rohkeaakin lähteä perheen kanssa töihin täysin toisenlaiseen kulttuuriin ja kaiken lisäksi räjähdysherkkään kriisipesäkkeeseen, mutta päätös muuttaa muutamaksi vuodeksi Afganistaniin ei syntynyt hetken mielijohteesta. Lilja kertoo nöyrästi, kuinka Jumala valmisti häntä ja hänen puolisoaan tässä asiassa ja johdatti uskomattomien vaiheiden kautta lähtemään kohti tuntematonta ja outoa maata ja myös varjeli perhettä koko siellä oloajan.

Arki Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa on tyystin toisenlaista kuin melko rauhallisessa ja turvallisessa kotimaassamme. Kodin edustalla oli yötä päivää vartija, lyhyenkin matkan kulkemiseen tarvittiin auto ja useimmiten autonkuljettaja. Kaduilla oli syytä varoa sekä ryöstäjiä että itsemurhapommittajia. Koska puistossa tai kaduilla ei voinut lenkkeillä, kuntoa hoidettiin esimerkiksi korkeiden muurien ympäröimissä pihoissa juoksulenkkejä tehden.

Lilja joutui pukeutumaan paikallisten naisten tavoin, ettei herättäisi pahennusta tai suoranaista vihaa. Kasvot tuli pitää peruslukemilla eikä vastakkaista sukupuolta sopinut missään nimessä katsoa suoraan silmiin. Toisaalta ulkomaalaisena naisena Lilja koki olevansa ns. kolmas sukupuoli, joka saattoi ajaa autoa itsenäisesti ja ottaa osaa keskusteluun siinä missä miehetkin. Paikallisille naisille nämä ovat ehdottoman kiellettyjä asioita.

Liljat saivat kuitenkin kokea paikallisten asukkaiden ystävällisyyden ja ylenpalttisen vieraanvaraisuuden. Heitä kutsuttiin jopa hääjuhliin kunniavieraiksi. Saadakseen paremmin kontaktia afgaaninaisiin Lilja opiskeli paikallista kieltä sekä palkkasi kotiapulaisia, joiden kanssa saattoi vähitellen pystyä keskustelemaan kulttuurista ja naisen asemasta Afganistanissa. Useimmat näistä naisista olivat äärettömän köyhiä sekä puolisonsa ja appivanhempiensa alistamia, joten pienikin tulonlähde oli merkittävä asia naisen elämässä.

Kirjoittaja kuvaa värikkäästi perheen elämää vieraassa kulttuurissa ja kirjan liitteenä on myös runsaasti kuvia. Hauskan ja pehmentävän lisän tuovat lasten sattuvat lausahdukset, joita on koottu kirjan loppulehdille. Jotain lapsiperheen erikoisesta arjesta kertoo kirjan nimi: 5-vuotias tokaisi kuulleensa ukkosen äänen, kun naapurustoon tehtiin pommihyökkäys. Lopulta perhe joutui palaamaan Suomeen elämän käytyä liian vaaralliseksi Kabulissa. Riskejä ei haluttu ottaa juuri lasten takia.

Mielenkiintoisesta aiheesta huolimatta kirja ei imaissut minua mukaansa niin, että olisin lukenut sen ahmimalla. Kenties lukemani vaati myös sulattelua. Välillä nousi jopa kiukku, kun ajattelin, miten epätoivoisessa tilanteessa ja surkeissa oloissa useimmat naiset Afganistanissa elävät. Ulkomaalaiset pääsevät maasta pois, paikallisten on tyydyttävä hengenvaaralliseen elämään. Eikö kukaan voi tehdä tilanteelle mitään?

Kiitoksen ansaitsee kirjoittajan rehellinen tilitys hengellisestä kamppailusta ja Jumalan johdatukseen luottamisesta. Joskus Hän kuljettaa outoja teitä.

Pirkko Hirvi

Lukutuoli