Huhtikuu 2019

Kirja: Hannu Nyman: Rajaton kirja. Päivä Oy 2017.

Hannu Nyman on lohjalainen Kansan Raamattuseuran työntekijä ja entinen toiminnanjohtaja ja rovasti. Hän on toiminut Sana-lehden ja Askel-lehden päätoimittajana sekä Kotimaa-yhtiöiden seurakuntalehtien julkaisujohtajana. Nyman on Pro Fide -gospelyhtyeen perustajajäseniä ja toimi yhtyeen kosketinsoittajana vuoteen 1973 asti. Hän on tullut Suomessa tunnetuksi myös saarnoistaan ja kirjoistaan. Kansan Raamattuseurassa Nyman on ollut työntekijänä 1979-89 ja uudelleen vuodesta 1998 lähtien. Nyman on ollut YK:n suomalaisen valvontajoukon pappina Golanilla. Nyman toimitti myös Sinibaretti-lehteä.

Siis varsin värikäs elämä näin lyhyestikin kerrottuna. Hannu Nyman on vaimonsa, toimittaja-kirjailija Maija Nymanin kanssa kirjoittanut useita kirjoja. Yhdessä he ovat myös johtaneet parisuhdekoulutusta yli 20 vuotta. Minullakin oli mahdollisuus kuunnella tammikuussa heidän mielenkiintoista vuoropuheluaan Iltapäivä rakkaudelle tilaisuudessa Jyväskylässä.

Miten Raamattu on saavuttanut maat ja maanosat, kielet ja kansat? Miten se on kulkeutunut sukupolvelta toiselle? Miten Raamatun teksti kääntyy meidän ajallemme? Näihin kysymyksiin Nyman etsii vastausta hämmästyttävän paljon tietoa sisältävässä teoksessaan Rajaton kirja.

Hannu Nyman vie meidät kulkemaan Raamatun matkaa maailmalle. Hän on kirjoittanut mielenkiintoisen tietokirjan aiheesta, joka on vaikuttanut kaikkialla maailmassa miljoonien ja miljoonien ihmisten elämään. Pitkä ja vaarallinen matka on täynnä kiehtovia kertomuksia. Moni on joutunut maksamaan hengellään siitä, että on välittänyt Jumalan sanaa ihmisten ulottuville. Raamatunkäännökset ovat keikuttaneet valtaistuimia ja myös auttaneet kansoja uskomattomaan nousuun.

Raamatun kääntämisen ja painamisen ovat monet valtaapitävät kokeneet sellaiseksi uhkaksi itselleen, että he ovat yrittäneet parhaansa mukaan estää käännöstyön ja Raamattujen levittämisen. Kirjan kääntäjiä ja painajia on vainottu ja moni on menettänyt henkensä sen seurauksena, että on kääntänyt Raamattua uudelle kielelle. Raamatun omistaminenkin on ollut ja on edelleenkin jossakin päin maailmaa sellainen rikos, josta pahimmillaan on seurannut kuolemanrangaistus; hirsipuu tai polttorovio.

Suomalaisilla Raamattu on ollut käytettävissä jo kohta 500 vuotta. Mikael Agricolan suomentama Uusi testamentti ilmestyi vuonna 1548 ja koko Raamattu vuonna 1642.

Rajaton kirja sisältää melkoisen määrän vuosilukuja, toteaa Nyman itsekin johdannossaan. Ne kertovat siitä, miten tuotteliaita kääntäjät ovat olleet, mutta vuosilukujen viliseminen saa myös kirjan lukemisen aika raskaaksi ja ainakin iltalukemisena unettavaksi. Minä olisin kaivannut lukemisen seuraksi karttaa, minkä avulla polkua olisi ollut helpompi seurata. Myös itse Raamatun mukaan ottaminen Rajattoman kirjan rinnalle olisi syventänyt historian ymmärtämistä, koska kirjassa oli runsaasti viittauksia Raamatun kohtiin. Tähän energiani ei kuitenkaan iltalukijana riittänyt.

Rajaton kirja valottaa myös katolisen kirkon taistelua vallan kahvasta. Katolinen kirkko yritti kaikin tavoin estää Raamatun käännökset rahvaan kielille, koska kirkon oli helppo tehdä omia tulkintojaan Raamatusta ja "lyödä Raamatulla päähän" oppimatonta kansaa, joka ei latinaa osannut lukea. Esimerkiksi anekauppa tuotti kirkolle rikkauksia, joista se ei olisi halunnut luopua, kuten olisi käynyt, jos kansa olisi ymmärtänyt, että Raamatussa ei luvattu synninpäästöä rahalla, vaan ainoastaan uskosta ja armosta. Näin myös uskonpuhdistus liittyy tiiviisti raamatunkäännöstyön historiaan.

Rajaton kirja on samalla mielenkiintoinen katsaus kirjapainotekniikan, nykyisten kirjainten ja paperin historiaan. Ensimmäiset Raamatun kirjoitukset hakattiin kivi- tai savitauluille hieroglyfeillä. Nämä kirjoitukset tavoittivat vain harvat ja valitut. Oli kehitettävä tehokkaampia menetelmiä. Papyruskaislan käyttöönotto oli merkittävä askel eteenpäin. Eläinten nahasta tehty kallis pergamentti tuli papyruksen rinnalle, kunnes kiinalaiset keksivät paperin. Myös kirjapainotekniikka kehittyi Raamatun käännöstyön myötä. Oli tarve saada aikaan enemmän ja edullisempia painoksia kaikelle kansalle. Kääntäjät kehittivät myös uusia kirjainmerkkejä käännöstyön saamiseksi kaikille kielille.

Hämmästyttävää on niin Hannu Nymanin kuin Rajattoman kirjan lukijankin mielestä se, että Raamatun, Kirjan, teksti on säilynyt hyvin pitkälle sellaisena kuin se alkuperäisissä löytyneissä kirjakääröissä on ollut. Säilynyt niin hyvin kuin se ihmisen kopioimana voi vuosisatojen aikana säilyä. Tekstissä on eroja, mutta sisältö pysyy kaiken aikaa samana. Nyman kirjoittaakin, että alussa oli suunnitelma, kaikki on luotu suunnitelman mukaan, Kirja on osa suunnitelmaa. Kristillinen kirkko ymmärtää, että Kirjan sisältämä viesti suuntautuu ylhäältä alas, Jumalalta meille. Siksi sanoma pysyy muuttumattomana vuosisadasta, kielestä, kääntäjästä ja kirjapainotavasta huolimatta. Raamatunkäännöstyön historia on vielä kesken, mutta suurin osa maailman väestöstä voi jo lukea Raamattua äidinkielellään tai jollakin muulla kielellä.

"Tuhansin kielin oi jos voisin ma Jumalaani ylistää."

Ulla Riipinen

Lukutuoli