Kesäkuu 2019

Kirja: Jukka Jämsén: Pelkkänä korvana. Karas-Sana 2018.

Kuunteleva rukous on tullut Suomeen Englannin anglikaanisesta kirkosta seurakuntien uudistumiseen tähtäävän New Wine -verkoston kautta. Jukka Jämsén on johtanut kuuntelevan rukouksen tilaisuuksia vuodesta 1999 lähtien. Tämä kirja sisältää käytännöllisiä, konkreettisia keinoja kuuntelevan rukouksen toteuttamiseen. Raamattu on vahvasti esillä.

Ajatukseen "rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa" liitetään usein yksisuuntaisesti ihmisen puhe Jumalalle. Mutta Jumala puhuu myös meille monin tavoin: Raamatun kautta, muiden sanojen tai lauseiden kautta, musiikin ja sen sanojen kautta, kuvilla ja näyillä, unessa, muiden sanomien asioiden kautta, olosuhteiden kautta, ulkoisten ja näkyvien asioiden kautta, kuultavan äänen kautta tai armolahjan tulkitsemisen kautta.

Kuuntelevaa rukousta voidaan toteuttaa esimerkiksi käymällä ensin läpi Raamatun opetusta armolahjoista korostamalla samalla, että Jumala haluaa jokaisen ihmisen kuulevan olevansa rakastettu Jumalan lapsi. Seuraavaksi muodostetaan tasakokoiset pienryhmät ja rukoillaan yhdessä. Sitten muut ryhmän jäsenet rukoilevat vetäjän johdolla yhden ryhmäläisen puolesta laittaen käden hänen päälleen tai olkapäälleen. Rukouksen jälkeen odotetaan hiljaa parin minuutin ajan kuunnellen Jumalan mieleen nostamia asioita.

Hiljaisuuden jälkeen ryhmäläiset voivat kertoa rukouksen kohteelle, millaisia asioita heidän mieleensä nousi. Kenenkään ei ole pakko sanoa mitään. Tärkeää on kertoa rakentavia, kehottavia ja lohduttavia asioita, ja jättää tuomitseminen ja syyttäminen. Kertomatta on jätettävä myös mielikuvat lähestyvästä kuolemasta, vakavasta onnettomuudesta, lupauksesta puolison löytämiseksi tai lasten saamisesta. Rukoiltava voi kertoa, kokeeko hän esille tulleet asiat omanaan. Viimeiseksi siunataan rukoiltava henkilö esimerkiksi Herran siunauksella. Sama toistetaan jokaisen ryhmäläisen kohdalla. Loppuun on tärkeää punnita tapahtunutta Raamatun valossa, ja jättää omaan arvoonsa kaikki kymmenen käskyn, uskontunnustuksen ja Isä meidän -rukouksen kanssa ristiriidassa oleva. Vetäjä voi myös kysyä, kuinka moni koki rukouksen omakseen.

Periaatteessa kuuntelevassa rukouksessa ei siis ole kyse monimutkaisesta asiasta. Kirjassa Jämsén kertoo useita esimerkkejä siitä, miten hän on saanut "kuulla" Jumalan puhetta. Monet tapahtumat on kuvattu niin elävästi ja koskettavasti, että niitä lukiessa vuoron perään ensin liikuttuu ja sitten nauraa ääneen.

Jumalan kuuntelemista voivat estää monet asiat. Kyynisyys estää luottamasta Jumalan hyvyyteen. Jos taas mielessä päällimmäisenä on pelko, Isää ei ole houkutteleva kuunnella. Toisinaan Jumalan kuulemisesta voi tulla hengellinen suoritus, ja kuulemattomuuden nähdään johtuvan siitä, että emme yritä tarpeeksi. Kaikki hyvä on kuitenkin Jeesukselta saatavaa lahjaa, eikä meidän ponnistelumme voi siihen lisätä mitään.

Miten voi erottaa mieleen nousevat omat ajatukset Jumalan puheesta? Jämsénin mielestä oleellista ei ole tietäminen vaan luottaminen. On tärkeää arvioida, ovatko sanat Raamatun mukaisia. Siksi kuuntelevan rukouksen on oltava julkista ja säännöllisessä seurakuntayhteydessä tapahtuvaa. Joskus ajatusten todellinen luonne paljastuu heti rukouksen jälkeen, joskus vasta aikojen päästä.

Minulle tämä kirja oli todellinen löytö! "Lopulta kuuntelevassa rukouksessa on kyse elämäntavasta. Tärkeintä on keskittyä evankeliumiin, jossa meille on annettu Isän sanat Sinä olet minun rakas lapseni, johon olen mieltynyt. Voimme olla lapsenkaltaisina pelkkänä korvana ja odottaa, että Pyhä Henki johdattaa."

Anne Rantakaulio

Lukutuoli