Elokuu 2017

Kirja: Hilkka Olkinuora: Nyt, aina - pieni katumusoppi. Bona Mente Oy ja Helmi Kustannus 2009.

Kirjoittaminen jostakin kirjasta on aina mielenkiintoinen haaste. Sain alun perin luettavakseni toisen, psykologisen kirjan, jonka kuitenkin vaihdoin nyt lukemaani. Psykologia, kuten teologiakin ovat tieteenalaoja, joita painaa monimutkaisuus ja myös monitulkintaisuus. Niihin on vaikea usein päästä kiinni.

Hilka Olkinuoran kirja on toisenlainen "elämästä oppimisen käsikirja". Olkinuora on toimittaja, kolumnisti ja pastori. Tätä kirjaa kannattaa lukea "pala kerrallaan" ja itselleen omista ajatuksistaan vaikka muistiinpanoja tehden. Sen elämänläheisyys ja samalla tinkimätön käytännöllisyys ja elämänkokemus tarjoavat siihen mahdollisuuden.

"Tee sitä, mitä arvelet katuvasi vähemmän", "Ei ole oikein, että elämä lähtee ennen kuin henki. Jos et itse rohkene tehdä ratkaisuja, ratkoo elämääsi joku muu". Kirja on jaettu vuodenaikojen nimisin otsikoin siten, että se alkaa talvesta ja päättyy kevääseen. Jokaisessa jaksossa on paljon mietittävää ja sulateltavaa. Sen vuoksi päädyinkin tässä kirja-arviossa keskittyä kirjan vain yhteen otsikkoon, "Ystävyys" s. 108.

Jos elämäämme kuvataan eteemme aukaistuna "ruokalistana", Olkinuoran mukaan "Ystävyys" on "menun listaykkönen". Jokaisella meillä on omia kokemuksiamme ystävyydestä, sen syntymisistä ja kuolemistakin. Mutta varmaan moni meistä liittyy kirjan ajatukseen ystävyyden arvosta.

Tässä jaksossa Olkinuora käsittelee selvästi - nainen kun on - pitkäaikaista, hyvää ystävyyttä, koska hän luonnehtii ystävää henkilöksi, joka näkee "sinut lähtökohtaisesti aina parhain päin vaikka näkee virheesi kotkantarkasti". Kirjoittaja tulkitsee ystävyyden ihmissuhteeksi, joka on vankkumattomasti samanlainen aikain saatossa. Toisin sanoen, jos se on todella "ystävyyttä", se "kantaa itse itsensä".

Olkinuora katsoo, että ystävyyskin voi kuitenkin kuolla, ellei sanoillamme ole todellista tarkoitusta. "Tuttuus alkaakin rasittaa..." ja tulee se joulu, jolloin joulukorttia ei enää saavukaan. Erityisesti Olkinuora kantaa huolta sellaisesta ystävyyden päättämisestä, jossa syynä on oma puoliso. Tulkinnan, että ikääntyminen olisi ystävyyden sammumisen syy tai sen solmimisen este, Olkinuora torjuu. Kirjan jokaisen aiheen päättää ydinajatus. Ystävyys-teeman kohdalla se kuuluu: "Kadun ystävyyden laiminlyöntiä, en yhteisiä kokemuksia".

Timo Vuojus

Lukutuoli