Helmikuu 2018

Kirja: Kari Kopperi: Ristin rakkaus. Matka Lutherista suomalaiseen seurakuntaelämään. Kirjapaja 2015.

Kari Kopperi on yliopistomies, teologian tohtori, Luther-tutkija. Hän on perehtynyt syvällisesti Lutherin ajatteluun, oppeihin, käsitteisiin ja Lutherin teoksiin. Luther kirjoitti paljon. Kirjassa on peräti kahdeksan sivua lähdeviitteitä! Kopperi sanoo Lutheria omaperäiseksi ajattelijaksi, jonka taustana ovat myöhäisskolastiikan filosofinen ja teologinen koulutus, renessanssin humanismin aarteet, Jumalan armoa korostava keskiajan augustinolainen teologia, hengellistä elämää painottava saksalainen mystiikka sekä maailman laajimpana pidetyn herätysliikkeen, uuden hurskauden liikkeen hengelliset ihanteet, kuten uskonnollisen kokemuksen korostus.

Kirjan nimeen Ristin rakkaus kiteytyy Lutherin teologian olennaisia piirteitä. Ristin rakkaus viittaa Jumalan pelastustekoon Kristuksen ristissä sekä ristin kokemisen kautta syntyvään Jumalan tuntemiseen. Suomalaiseen keskusteluun ristin teologia nousi, kun Tuomo Mannermaa julkaisi kirjan Kaksi rakkautta - Johdatus Lutherin uskonmaailmaan (1983). Teos oli merkittävä puheenvuoro kansainvälisessä Luther-tutkimuksessa. Albrecht Ritschl, Wilhelm Hermann ja Otto Ritschl, 1900-luvun alun Luther-tutkijat, pitivät ristin teologiaa Lutherin varhaisena ajatteluna. Mutta ristin teologia koki uuden renessanssin, kun Walther von Loewenich julkaisi 1929 teoksen Luthers Theologia crucis, jossa hän väitti, että ristin teologia on Lutherin koko teologiaa leimaava piirre, eikä sitä pidä tulkita liittyväksi hänen kehityksensä varhaisvaiheeseen.

Japanilainen Kitamori Kazoh kirjoitti 1946 kirjan Jumalan kärsimyksen teologia. Kirjan taustalla on kokemus hävitystä sodasta ja Hiroshiman kauhuista. Kazoh tukeutuu Lutherin käsitykseen salatusta Jumalasta, jota ihminen ei pysty käsittämään: Jumala yhtäältä vihaa syntiä sekä liiton rikkonutta omaisuuskansaansa Israelia, mutta toisaalta samanaikaisesti rakastaa. Jännitteinen tilanne synnyttää Jumalan kärsimyksen. Saksalainen Jürgen Moltmann kirjoitti teoksessaan Ristiinnaulittu Jumala (1972) Jumalankin kärsivän silloin, kun ihmiset kärsivät. Ristin teologian horisontti on laajentunut kaikkialle, missä puhutaan kärsimyksestä, sorrosta ja vapautuksesta: feministiteologiaan, afrikkalaisiin teologioihin, vapautuksen teologiaan ja intialaiseen dalit-teologiaan. "Dalit" tarkoittaa murtunutta, kärsivää ihmistä ja Dali-teologiassa korostetaan kärsivää Kristusta ja sitä, että Kristus on läsnä inhimillisen kärsimyksen keskellä.

Luther kutsui kunnian teologiaksi Aristoteleen filosofiaan tukeutuvaa skolastista ajatusta, että järjen päätelmien avulla voidaan tavoittaa olennaisia piirteitä Jumalasta. Sillä voidaan kuitenkin löytää vain ihmisen oma mielikuva. Luther arvosteli myös samaan filosofiaan perustuvaa opetusta, jonka mukaan ihmisestä tulee hyvä ihminen, kun hän harjoittaa hyveitä. Ajatellaan siis, että pelastus saavutetaan hyvillä teoilla.

Luther käyttää ristin teologisten ajatusten yhteydessä kielikuvia Jumalan vieraan eli vasemman käden työ ja varsinainen eli oikean käden työ. Vieraan käden työ tarkoittaa, että Jumalan on ensin poistettava ihmisen väärä itseluottamus ja kuvitelmat omasta erinomaisuudesta. Hänestä ei tule koskaan täydellistä menestyjää, vaan hän kokee epäonnistumisia, ahdistusta ja syntiä. Vähitellen ihminen oppii ymmärtämään, että hän ei kykene itse pelastamaan itseään vaan tarvitsee Jumalan armoa. Samalla Jumala vaikuttaa kristityissä niin, että heissä syntyy ristin rakkaus toisia ihmisiä kohtaan.

Lutherin etiikan opetuksessa on pari vallankumouksellista uutuutta. Toinen on se, että hän ei aseta kristittyjä ja ei-kristittyjä eri asemaan, vaan molemmat kykenevät näkemään lähimmäisen hädän ja tietävät mitä pitäisi tehdä. Radikaalia on se, että lähtökohtana ei ole kristillinen oppi tai käskyt, vaan apua tarvitsevan ihmisen hätä. Kirkolla on näkökulma, jota maallisella yhteiskunnalla ei ole: maailma ja ihminen ovat Jumalan luomia. Jo luomisessa Jumala on kirjoittanut luonnollisen moraalilain ihmisen sydämeen. Mutta ihminen ei halua kuulla, mitä sydämeen on kirjoitettu eikä tehdä sitä, minkä hän tietää oikeaksi.

Luterilaisuudessa on painotettu kristittyjen kuuliaisuutta maalliselle esivallalle. Niinpä luterilaisuus on ottanut maailman ongelmien keskellä tarkkailijan osan solidaarisen ja aktiivisen roolin sijasta. Luther pitää tällaista asennoitumista välinpitämättömyyden syntinä. Monet toivovat, että kirkko sanoisi selkeästi, mikä on oikeaa ja mikä väärää. Kirkolliskokous pyysi 1980-luvun lopulla piispainkokousta laatimaan kirkolle etiikan käsikirjan. Tehtävän saaneen kenttäpiispa Jorma Laulajan teos Elämän oikea ja väärä antaa materiaalia pohtimiseen. Luterilainen perinne haastaa arvioimaan omaa elintasoa suhteessa sekä lähiyhteisöön että globaaliin maailmaan. Kohtuullisen elämän ihanteessa otetaan huomioon toinen ihminen ja myös luomakunnan hyvinvointi.

Yliopistomies Kopperi on myös kirkon mies: kirkon koulutuskeskuksen johtaja, seurakuntapappi, hiippakuntadekaani, luottamushenkilö, keskustelujen alustaja. Kirjan jälkimmäisellä puoliskolla painopiste siirtyy luterilaisen teologian soveltamiseen ja seurakuntaelämän kysymyksiin: Mikä on kirkon syvin olemus ja perustehtävä; millaista osaamista työntekijöiltä ja seurakuntien päättäjiltä edellytetään? Kopperi antaa konkreettisia neuvoja. Hän edellyttää, että jokainen osaa toimia työyhteisön jäsenenä ja sitoutuu yhteiseen työhön. Keskeistä on kunnollinen perehdytys ja luottamushenkilöiden ja vapaaehtoistoimijoiden koulutus. Yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen pitäisi työstää kaikkien toimijoiden kanssa. Seurakuntalaisilla on erilaista osaamista, kokemuksia ja näkemyksiä, jotka kannattaa ottaa käyttöön. Ristin rakkaus johtaa siihen, että ihmiset uskaltavat uskoa Jumalaan ja rakastaa lähimmäisiään. Jumala on siellä, missä hänen luova rakkautensa on toiminnassa.

Riitta Kuparinen

Lukutuoli