Maaliskuu 2017

Kirja: Gustav Björkstrand: Elämä on joukkuepeliä - John Vikström kirkollisena ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Kirjapaja 2016.

Professori Gustav Björkstrand on kirjoittanut mainion kirjan yli neljännesvuosisadan piispana toimineesta John Vikströmistä. Vikströmiä voidaan hyvin kutsua yhdeksi vaikuttavimmista piispoista koko Suomen historiassa. Hänen piispakaudellaan sekä Suomi että evankelisluterilainen kirkko kokivat monia muutoksia. Lainsäädäntö uudistui, uusi virsikirja otettiin käyttöön, samoin uusi raamatunkäännös ja ensimmäiset naispapit vihittiin työhön.

John Vikström syntyi ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, Kruunupyyssä 1931. Kasvuympäristö oli hyvin hengellinen. Niinpä Johnin polut veivät jo varsin nuorena teologisten kysymysten pariin ja hän aloitti opinnot - hieman yllättäen - Helsingin yliopistossa eikä Åbo Akademissa.

Hengellisten kysymysten lisäksi Johnille tärkeitä olivat jo nuorena sosiaalieettiset ja yhteiskunnalliset kysymykset. Hän haastoi pohtimaan elämää eri näkökulmista ja kuten kirjan monilla sivuilla todetaan, aina keskustelu ei ollut helppoa. Hän kuitenkin pyrki keskusteluyhteyteen. Hän halusi kuunnella toisia ja tuoda omat mielipiteet asiallisesti esiin. Vaikea laji, jossa meillä tänään olisi itse kullakin opittavaa. Erityisesti näinä sosiaalisen median aikoina voi kysyä, miten kykenisimme rakentamaan kunnioittavaa keskustelua.

Vikström toimi muutaman vuoden pappina ja yliopiston lehtorina, kunnes hänet kutsuttiin Porvoon piispaksi 1970 (vihkimys oli 6.1.1971). Tuolloin 39-vuotias John oli Porvoon hiippakunnan nuorin piispa. Seuraavat kaksitoista vuotta hän toimi kyseisessä tehtävässä kehittäen hiippakunnan toimintaa. Vaikka hänestä pidettiin, oli hänellä myös vastustajia. Eritoten herätysliikkeiden konservatiivikristityt pitivät häntä liian liberaalina. Muun muassa hänen raamattukäsitystään kritisoitiin, vaikka minusta tuntuu, että tänä päivänä hän ei ihan noin ankaraa kritiikkiä saisi.

Mikko Juvan jäädessä arkkipiispan virasta eläkkeelle 1980-luvun alussa nosteessa ollut Vikström valittiin uudeksi arkkipiispaksi, jossa hän toimikin eläkkeelle lähtöön, vuoteen 1998 saakka. Nuo vuodet pitävät sisällään kirkkohistoriaa. Tuona aikana uudistettiin niin virsikirja kuin Raamattu. Tuona aikana tehtiin päätös pappisviran avaamisesta naisille ja toki monia eettisiä keskusteluja käytiin tuona aikana. Tutulta kuulostaa, että jo tuolloin seksuaalietiikasta, mm. homoseksuaalisuudesta keskusteltiin kirkon piirissä.

Monet saattavat muistaa, kuinka John Vikströmiä syytettiin harhaopista. (Välihuomio: ensimmäinen kerta, kun suomalaista piispaa näin syytettiin sitten 1600-luvun). Tosin tuomiokapituli vapautti hänet syytöksistä syksyllä 1993. Mutta tämäkin episodi kertoi siitä, että Vikström antautui keskusteluun ja otti kantaa myös vaikeisiin kysymyksiin. Jotenkin tuttu tilanne tänä päivänä Suomen kirkossa. Eettiset kysymykset leijuvat ilmassa. Vastauksia vaaditaan ja haetaan.

Vikströmistä puhuttaessa ei voi sivuuttaa jalkapalloa, hänen lempilajiaan. Hänellähän oli pitkään oma joukkue, Piispan pojat. Kirjassa mainitaan yksi muistiinpainuvimmista voitoista. 1994 Turussa pelattiin tiukka matsi, Piispan pojat vastaan Pietari, eli Turun ystävyyskaupungin Pietarin johtavista virkamiehistä koottu joukkue, jonka Piispan pojat voittivat 2-1. Hän on joukkueensa kapteenina juhlinut voittoa, kun taas Pietarin kapteeni on varmasti harmitellut tappiota. Kapteeni sattui olemaan muuan Vladimir Putin.

Kun luen kirjoja, yritän ammentaa niistä uutta. Minusta tämä kirja oli oivallinen siinä, ettei se pyrkinyt antamaan John Vikströmistä kiiltokuvamaista kuvaa, vaan siihen oli otettu mukaan elämän rosoja. Vaikka John Vikström oli kiistatta erinomainen piispa ja arkkipiispa, hänkin teki virheitä. On armollista kirjoittaa myös niistä. Toinen ammentamisen aihe on, että hän piti yhteyttä eri tahoihin, ennen kaikkea heihin, joiden kanssa hänellä oli skismaa.

On tärkeätä pitää yhteyttä myös eri tavoin ajatteleviin ja luoda yhteyksiä. Vielä kolmas asia. Vikström korosti usein, että on pidettävä lujasti kiinni perustasta, evankeliumista, mutta samalla on seurattava yhteiskunnan muutoksia ja trendejä. Pohtia, miten evankeliumi Kristuksesta olisi merkityksellinen myös tänä päivänä.

Harri Romar

Lukutuoli