Marraskuu 2016

Kirja: Poika raidallisessa pyjamassa

Useimmiten luen hengellistä kirjallisuutta, mutta välillä valikoiden myös muuta sopivaa luettavaa. Tänä kesänä sain sisareltani luettavaksi kirjan nimeltään "Poika raidallisessa pyjamassa" (The Boy in the Striped Pyjamas 2006). Kirjan kirjoittaja on irlantilainen John Boyne. Jotta en paljastaisi liikaa kirjan sisällöstä, kerron vain, että tapahtumien pääpaikkana on Auschwitz, tuhoamisleiri Puolassa toisen maailmansodan aikana. Paikan tarkoitusta tosin päähenkilö, 9-vuotias Bruno-poika ei tiedä. Aikuisten todellisuus on sielläkin erilainen kuin lasten.

Kertomus lähtee liikkeelle siitä, kun Bruno perheineen muuttaa Berliinistä isän tärkeän työn vuoksi uudelle paikkakunnalle Aus-vitsiin, kuten Bruno paikan nimen lausuu. Koska Bruno ja hänen sisarensa ovat joutuneet luopumaan kaikista ystävistään muuton vuoksi, on tekemisestä puutetta. Bruno päättää lähteä seikkailuretkelle ja ryhtyy tutustumaan uuteen ympäristöön.

Hän löytää aidan, jonka viertä hän kävelee usein, kunnes eräänä päivänä tapaa Shmuelin, juutalaisen, itsensä kanssa samanikäisen pojan, joka istuu piikkilanka-aidan toisella puolella. Yhteinen kieli löytyy, koska Shmuelin äiti on opettanut pojalleen saksaa. Pojat ryhtyvät tapaamaan toisiaan säännöllisesti ja ystävystyvät. Ystävyys lasten välillä ei tunne minkäänlaisia rajoja. Tässäkin on aikuiselle oppimista.

Ystävyyden lopputulos jääköön lukijalle selvitettäväksi, mutta jäin itse pohtimaan ystävyyden merkitystä vaikeissakin elämäntilanteissa. Aikuinen voi vain ihailla lasten viattomuutta ja käyttäytymistä erilaisissa olosuhteissa - lapset voivat ymmärtää vaikeatkin asiat positiivisella tavalla ja ajatellen hyvää.

Aikuisena hämmästelen tuota vilpittömyyttä, koska elämä opettaa meitä ajan myötä katselemaan asioita laajemmin - teotkin voivat olla hyviä tai pahoja riippuen motiiveista. Jos olisimme 1940-luvulla saaneet vastauksen kysymykseemme tuhoamisleirin tarkoituksesta - siihen olisi ollut kaksi vastausta riippuen vastaajasta. Ja tiedämme, että toinen oli väärä vastaus.

Lukija voi kuvitella toimivansa samoin kuin Bruno, lapsen uteliaisuus on vielä jäljellä yhdeksänvuotiaalla. Tiedämme, että Auschwitzin tapahtumat ovat oikeasti tapahtuneita tosiasioita ja kirjan kertomus on mahdollisesti tapahtunut jollekin pienelle saksalaispojalle. Helsingin Sanomien kirja-arvostelussa todetaan, että "Ystävyyden katkeamatonta sidettä kuvastava loppuratkaisu pysyy mielessä pitkään" - näin koin itsekin.

Eeva-Liisa Kovanen

Lukutuoli