Syyskuu 2018

Kirja: Mailis Janatuinen: 10 matkaa Mongoliaan. Perussanoma 2016.

Mailis Janatuinen on eläkkeellä oleva Japanin lähetti, joka on kirjoittanut vuonna 2016 julkaistun kirjan 10 matkaa Mongoliaan. Kirjassa kuvataan lähetysmatkoja Mongoliaan Janatuisen kymmenen eri matkan aikana. Alun perin lähetysmatkat alkavat kuin vahingossa toiveesta päästä käymään Siperiassa. Kun lähetin paluumatka Japaniin takaisin lähetyskentälleen toteutuu junalla ja Siperia tulee nähdyksi, samalla tulee käydyksi matkan varrella myös Mongoliassa ja jatko on sinetöity.

Mailis Janatuinen havaitsee Mongolian olevan alue, jossa ei ole lainkaan kristillistä kirkkoa. Kansa on hyvin köyhää eivätkä kaikki lapset tai aikuisetkaan osaa lukea. Niinpä alue ja sen ihmiset jättävät lähtemättömän jäljen mieleen. Kun Mailis Janatuinen jatkossa kertoo Mongolian käynnistään työkentällään Japanissa, joku haluaa lahjoittaa isomman summan rahaa juuri Mongolian työhön ja näin tehtäväkenttä alkaa avautua ihmisten innostuksen myötä. Nousee huoli siitä, kuinka Mongolian kansaa voisi auttaa.

Koska yhteyksiä Mongoliaan on jo olemassa, Mailis Janatuinen kutsutaankin lyhyeksi aikaa takaisin opettamaan ja pitämään ns. ilosanomapiiriä. Ensimmäistä matkaa seuraa vielä yhdeksän eri pituista matkaa vuosien varrella. Ihmisiä tulee uskoon, kastetaan ja kristillinen seurakunta laajenee.

Mongolia on hyvin köyhä, mutta kaunis maa. Mongolian kielellä ei ollut aiemmin myöskään kristillistä kirjallisuutta, mutta käännöstyötä tehdään Mailis Janatuisen pitämien raamattupiirien ja koulutusten tarpeisiin sitä mukaan kuin tarvitaan. Tulkkeja löytyy aina tarvittaessa. Avustustyötä tehdään monella tasolla kristillisen opetuksen lisäksi - vankiloissa vieraillaan ja autetaan katulapsia. Löytyypä Mailikselle kummipoikakin heidän joukostaan. Monenlaisia ihmeitä tapahtuu ja asiat saavat monen kohdalla uuden ja paremman suunnan.

Kirja on kirjoitettu päiväkirjan muotoon ja asiat etenevät aikajärjestyksessä. Kerronta on sujuvaa sisältäen tarkkaa ja mielenkiintoista kuvausta ympäröivästä luonnosta, eläimistä ja ihmisten arkielämästä. Kirja avaa uusia näkökulmia - Mongoliassa juodaan suolaista maitoteetä kuten meillä kahvia ikään ja tammoja lypsetään päivisin kahden tunnin välein, joten lypsäjillä riittää runsaasti tehtävää. Toisaalta liikkuvan lähetin matkanteko on välillä aroilla hyvin vaikeaa johtuen teiden huonosta kunnosta tai lumen määrästä. Luonto on kuitenkin erityisen kaunista ja tulee olo, että toivoisi itse näkevänsä sen. Jätehuolto on tosin olematonta ja aiheuttaa huolta myös kirjoittajalle.

Kirjan sivuilla pilkahtelee johdatus ja asioiden tapahtuminen juuri niin kuin oli tarkoitettukin. Luonnonsuojelu on asia, jonka toivoisi saavan lisähuomiota myös lähetystyössä. Parissa kohtaa kerrottiin sairaista lapsista, joiden kohtalo jäi lukijaa mietityttämään. Kirja oli kokonaisuudessaan mielenkiintoista luettavaa eri kulttuureista ja matkailusta sekä hengellisestä työstä kiinnostuneille. Suosittelen.

Eeva-Liisa Kovanen

Lukutuoli