Tammikuu 2018

Kirja: Laura Hillenbrand: Murtumaton. Päivä Oy 2016.

Joskus totuus on tarua ihmeellisempää. Ajatus nousee väkisin mieleen, kun lukee Pulizer-palkinnon voittaneen yhdysvaltalaiskirjailijan Laura Hillenbrandin menestysteosta Murtumaton. Kirjan takakannessa tai muuallakaan ei suoraan sanota tarinan perustuvan tositapahtumiin, joten lopulta on pakko itse tarkistaa asia googlettamalla. Kyllä, päähenkilö Louis Zamperini on todella edelleen elossa oleva amerikkalainen sotaveteraani, jonka ihmeellinen elämä ja koettelemukset toisessa maailmansodassa ovat synnyttäneet tämän pysähdyttävän kirjan.

Louis Zamperini eli vaikean lapsuuden. Vilkkaana ja impulsiivisena poikana hän tuotti alituiseen harmia perheelleen rötöstellen paikasta toiseen. Uutta suuntaa elämälle toi ajautuminen kestävyysjuoksun maailmaan, missä hänen luontainen lahjakkuutensa urheiluun tuottikin yllättävää menestystä. Valinta USA:n olympiajoukkueeseen Berliiniin vuonna 1936 oli Louikselle unelmien täyttymys.

Toisen maailmansodan syttyminen kuljetti Zamperinin Yhdysvaltain Tyynenmeren ilmavoimien joukko-osastoihin taisteluihin japanilaisia vastaan. Eräänä toukokuisena iltapäivänä vuonna 1943 Zamperinin pommikone putosi teknisen vian johdosta keskelle Tyyntä valtamerta. Mereen syöksystä selvisi pelastuslautalle Louiksen lisäksi vain kaksi muuta miestä, joista yksi menehtyi pian.

Louis ja Phil, toinen eloonjäänyt, ajelehtivat surkealla kumilautalla uskomattomat 47 vuorokautta ja 3200 kilometriä. Miehet selvisivät raastavasta nälästä, kiduttavasta janosta, haiden ja vihollislentokoneen hyökkäyksistä kekseliäisyydellään ja kestävyydellään, kunnes lopulta ajautuivat japanilaisten hallussa olevalle saarelle. Lautan vankina oleminen vaihtui sotavankeuteen pahamaineisilla japanilaisten vankileireillä. Louis ja muut amerikkalaiset vangit joutuivat kokemaan sanoinkuvaamattomia kärsimyksiä psykopaattisten japanilaisten vartijoiden käsissä.

Sodan jälkeen ajatus kostosta varjosti Zamperinin elämää vuosia. Sitkeä katkeruus ja viha kiduttajia kohtaan myrkytti miehen sisintä. Vain juominen helpotti hetkeksi, mutta haavoja se ei parantanut. Moni entinen sotavanki oli vankileiriltä tullessaan niin traumatisoitunut, että päätti lopulta itse elämänsä. Se olisi voinut olla myös Louis Zamperinin kohtalo, mutta Jumalalla oli muita suunnitelmia. Vuonna 1949 Yhdysvalloissa alkoi vaikuttaa evankelista Billy Graham, jonka tilaisuudet vetivät ihmisiä puoleensa. Graham julisti: "Jumala saa aikaan ihmeitä toisensa jälkeen. Jumala sanoo, että jos kärsit, annan sinulle armon mennä eteenpäin." Kohdatessaan Grahamin kautta armollisen ja anteeksiantavan Jumalan Louis pääsi eroon päihteistä ja sydämensä kovettaneesta katkeruuden tuskasta. Lopulta hän pystyi antamaan konkreettisesti anteeksi vainoojilleen, kun kohtasi heitä sodan jälkeen uudelleen. Zamperinista tuli uusi luomus.

Murtumaton on kirja, joka jättää jäljet lukijaan. Louis Zamperinin elämänvaiheet ovat niin uskomattomia, järkyttäviä ja koskettavia, että niihin on mahdotonta samastua. Mutta samalla kirjassa loistaa kirkkaana toivorikas sanoma Jumalan armon evankeliumin voimasta, joka kykenee murtamaan vahvimmatkin vihollisen rakentamat muurit. Kun Jumala johdatti Louiksen läpi helvetillisten koettelemusten, eivät minunkaan elämäni kipupisteet ole Herralle vieraat ja liian vaikeat. Kiitollinen mieli on kirjasta jäävä jälkimaku.

Jaakko Heikkilä

Lukutuoli